Kiinalaiset maailmalla

Maailman toiseksi suurinta taloutta pyörittävä Kiina on vuosikymmenten ajan saanut keinua mittavan talouskasvun aallonharjalla, eikä loppua näy. Talouskasvu kertoo, kuinka paljon tavaroita ja palveluita on tuotettu suhteessa edelliseen mittaukseen. Päätös nousta maailman johtaviin talouksiin tehtiin jo 1970-luvulla, jonka jälkeen ideaa on järjestelmällisesti jalostettu eteenpäin. Vuosien saatossa Kiina on noussut yhdeksi nykypäivän suurvalloista, ja sen taloudellinen vallankahva koskettaa koko maapalloa: idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Yksittäisistä valtioista sen edellä on vain Yhdysvallat – pystyykö maailman väkirikkain valtio haastamaan sen aseman? Ja millä keinoilla?

Talouskasvun juuret määrätietoisissa uudistuksissa

Länsimaiden näkövinkkelistä Kiinaa on pitkään pidetty Kaukoidän edistyksellisenä yhteiskuntana, jossa johtajaa kunnioitetaan ja omasta kulttuurista pidetään kiinni kynsin ja hampain. Vaikka talouden merkitys maailmassa kasvoi 1900-luvun teollistumisen myötä, Kiina tuli kehityksessä hieman jälkijunassa. Tähän olivat syynä muun muassa maan kärsimät sodat, jotka olivat runnelleet tätä monilla osa-alueilla. Perinteisesti dynastioiden vallan alla olleesta Kiinasta tuli kommunistinen kansantasavalta vuonna 1949 Mao Zedongin toimesta. Vaikka Maon valtakauteen liittyikin rutkasti mittavia ongelmia, oli mukana myös ripaus positiivista kehitystä. Maan talouden huomattava uudistaminen oli yksi näistä asioista. Korkeamman verotuksen johdosta valtio pääsi takaisin jaloilleen, ja lisäksi sodanjälkeinen inflaatio laitettiin kuriin. Samalla maataloudesta alettiin pikkuhiljaa siirtymään teollisuuteen. Kaupankäynti tosin riippui vielä tuolloin lähes täysin Neuvostoliiton varassa. Neuvostoliitto tuki Kiinaa myös teknisessä kehityksessä.

Myöhemmin Kiinan ja Neuvostoliiton välit viilenivät, ja Mao päätti edistää Kiinan taloutta ilman ulkomailta saatavaa apua. Etenkin ulkomaankauppa oli kuitenkin hankalaa, sillä Kiinalta puuttui sen entinen tärkein kauppakumppani. Neuvostoliiton talousjärjerjestelmä unohdettiin, ja tilalle otettiin uusi suunnitelma nimeltä Suuri harppaus. Sen tarkoituksena oli nostaa Kiina maailman kärkeen teollisuudessa ja maataloudessa. Suureen harppaukseen investoitiin roppakaupalla pääomaa. Tehtaiden perustaminen, maataloustuotannon tehokkuuden lisääminen ja valtavat rakennushankkeet söivät valtion budjettia. Usko uuteen suunnitelmaan kuitenkin horjui, kun viljasato romahti, ja maahan levisi ankara nälänhätä. Pian selvisi, että myös tehtaiden tuotanto oli kaukana tavoitteista. Vaikka Suuri harppaus tulikin Kiinalle kalliiksi, se lisäsi kaupungistumista ja antoi hyvät lähtökohdat tulevaisuuden talouskasvulle.

1970-luvulta lähtien Kiina pyrki avaamaan suhteita länsimaihin. Esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Länsi-Saksan kanssa solmittiin kauppasopimuksia, minkä ansiosta Kiinan kansainvälinen kaupankäynti lähti nousukiitoon. Samoihin aikoihin kommunismin periaatetta, jossa kaikki omistusoikeus on valtioilla, alettiin kyseenalaistaa. Myöhemmin myös yksityiset henkilöt ja yritykset saivat luvan vuokrata maata. Kaikkein merkittävin askel kohti nykyisenkaltaista talouskasvua otettiin vuonna 1978, jolloin talousuudistukset nostettiin jalustalle ja laitettiin täytäntöön. Poliittisesti säädeltyä suunnitelmataloutta alettiin muuttaa vapaamman markkinatalouden suuntaan. Kiinaan houkuteltiin ulkomaalaisia yrityksiä, ja teknologia kehittyi hurjaa vauhtia. Uusien yritysten myötä maahan syntyi paljon uusia työpaikkoja, minkä vuoksi työttömyys lähti laskuun. Ihmisten elintasoa paransi palkkojen kasvu. Palkkojen suurenemisen seurauksena ihmisillä oli myös enemmän rahaa ostaa kiinalaisia tuotteita ja palveluja, minkä ansiosta maan sisäiset markkinat alkoivat voida paremmin. Lopulta uudistukset saivat aikaan voimakkaan talouskasvun, jonka avulla Kiina on noussut nykypäivän taloudellisiin suurvaltoihin.

Kiina sijoittaa tulevaisuuden talousmahteihin

Kiina on osa BRICS-yhteisöä, joka koostuu nopeasti kehittyvän talouden maista. BRICS-maita eli Kiinan lisäksi Brasiliaa, Venäjää, Intiaa ja Etelä-Afrikkaa pidetään tulevaisuuden suurvaltoina juuri niiden nopean taloudellisen kehityksen vuoksi. Valtiot toimivat paljon keskenään yhteistyössä, minkä johdosta ne kaikki saavat parannettua omia mahdollisuuksiaan kansainvälisellä sektorilla. BRICS-maista on Kiinan tapauksessa hyvä nostaa esille erityisesti Venäjä. Vaikka historiallisesti Venäjän (tai Neuvostoliiton) ja Kiinan välit eivät ole aina olleet mitä suotuisimmat, samankaltaiset ideologiat yhdistävät valtioita nykyään. Viime vuosisadan loppupuolella vallinnut sosialismin aate on juurtunut näihin yhteiskuntiin, mikä auttaa yhteistyön syventämisessä. Kun kyse on esimerkiksi erilaisista konflikteista tai suhtautumisesta Yhdysvaltoihin, ovat Kiina ja Venäjä usein samoilla linjoilla. Viime vuosien aikana maiden edustajien tapaamisissa on kehuttu valtioiden välisiä suhteita.

Afrikka ja kiinalaiset

Pinnalle on noussut Kiinan mielenkiinto Afrikkaa kohtaan. Kiina on ollut Afrikan kehityksessä mukana jo pitkään, ja satsannut esimerkiksi infrastruktuuriin. Viime syksynä Kiina ilmoitti antavansa Afrikalle 51 miljardin euron edestä taloudellista apua tulevan kolmen vuoden aikana. Koska apu sisältää miljardien edestä myös lainoja, pelätään, että talousavulla edistetään Afrikan maiden velkaantumista ”oikean” auttamisen sijaan. Kiinaa on myös kritisoitu uuskolonialismista, sillä sen katsotaan käyttävän Afrikan valtioita hyväksi saadakseen tehostettua omaa talouttaan. Toiset sen sijaan katsovat, että hyödyt korvaavat haitat, sillä Kiina auttaa kasvavia Afrikan talouksia pääsemään vauhtiin asettamalla itsensä kauppakumppaniksi. Samaan aikaan Kiina syö eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten kilpailijoiden vaikutusvaltaa Arrikan mantereella.

Arktinen alua

Viime aikoina Kiina on osoittanut kiinnostusta myös arktista aluetta kohtaan. Arktiseen alueeseen sisältyy pohjoisimpia osia Kanadasta, Venäjästä, Yhdysvalloista, Pohjoismaista ja Grönlannista. Kiina on jo aiemmin perustanut arktiselle alueelle tutkimusasemia, mutta suurempi yhteistyö on toistaiseksi jäänyt vähiin. Koska Kiinalla ei itsellään ole arktisia alueita, toisi arktinen yhteistyö Kiinaan uusia raaka-aineita ja taloudellisia mahdollisuuksia. Etenkin tulevaisuudessa häämöttävä uhkakuva ilmastonmuutoksesta saattaa ajaa Kiinan lisäämään valtaansa napa-alueilla. Kun esimerkiksi viljelyolosuhteet käyvät Kiinassa yhä vaikeammiksi, saattaa ratkaisu löytyä maapallon pohjoisosista.